Hyvät lukijat, eräänä sumuisena päivänä huomasin olevani persoonaton. Jokaisella ihmisellä on oma mielipide, tiedättehän? Mutta kaikilla ei vain ole. Minulla on, mutta aina en niitä vain tuo selvästi esille, joten minua voisi helposti luulla tyypiksi, kenellä ei ole omia mielipiteitä. Kuka vastaa samanlailla kuin vieressä oleva kaveri, koska ei vain uskalla avata suutaan. Se kun on niin vaikeaa.
Olen pienestä pitäen ollut muiden miellyttäjä, herkkä. Haluan olla jotain muuta. Olen aina halunnut olla todella itsevarma, jonka kaikki tuntevat positiivisuuden huipentumana.
Tällä hetkellä olen vain joku, jota kukaan ei osaa määritellä. Olen vain minä, ilman persoonaa.
Täällä aijon paasata kaiken, purkaa stressini. Luvassa siis avautumista, valittamista, omien mielipiteiden ilmaisemista sekä saarnausta.
Tässä mun mottoni, jota olen alkanut pohdiskella tässä lähiaikoina hieman syvemmin. Miettikää, onko teidän elämänne jo käsikirjoitettu. Onko kaikki ollut sinua varten jo valmiina tässä maailmassa jo ennen kuin edes synnyit. Se on tiedetty, milloin menet naimisiin ja kenen kanssa, satutko tapaamaan kivan pojan juuri tiettynä päivänä.
Kaikki se, mitä sinulle tänään tapahtui, sille on jokin syy.
Se että erosit tänään ja maailma tuntuu kaatuvan niskaan, älä huoli..sille on joku syy, aina tapahtuu sen puolesta myös jotain hyvää. Mulla on näin käynyt aina. En tiedä onko epäselvästi selitetty mutta asia nyt on vain niin että sille en mahda mitään koska niin se vaan on käsikirjoitettu mun elämääni. Siis että olen huono selittäjä.
Miksi telkkarini hajosi tänään, no siksi että katson sitä liikaa ja se oli varoitus että sitä täytyisi vähentää. Okei, tätäkään juttua ei kannata ajatella IHAN kaikessa. Alkaa tuleen jo päänvaivaks.
Toivottavasti joku muu nukkuu mun puolesta paremmin, kun täällä sitä nukkumattia ei oikein oo näkyny! Ja toivottavasti joku menis mun puolesta myös aamulla kouluun.
Unia!
